Mitä Parkinsonin tauti on

Parkinsonin tauti on hitaasti etenevä liikehäiriösairaus, joka vaikuttaa liikkeiden hallintaan ja moniin arjen toimintoihin. Tyypillisiä oireita ovat vapina, jäykkyys ja liikkeiden hidastuminen, mutta oirekuva on hyvin yksilöllinen ja voi sisältää myös mm. unihäiriöitä, uupumusta ja mielialan muutoksia.

Sairaus johtuu dopamiinia tuottavien hermosolujen vähitellen vähenevästä määrästä aivoissa. Oireita voidaan lievittää lääkityksellä, liikunnalla ja kuntoutuksella, ja tarvittaessa käytetään myös syväaivostimulaatiota.

Parkinson todetaan tavallisimmin 50–70 vuoden iässä. Tietoa ja tukea saa Liikehäiriösairauksien liitosta sekä paikallisista Parkinson-yhdistyksistä, jotka tarjoavat neuvontaa, vertaistukea ja toimintaa sairastaville ja heidän läheisilleen.

Motoriset ja ei-motoriset oireet

Motoristen oireiden lisäksi monella on niin sanottuja ei-motorisia oireita. Näitä voivat olla muun muassa unihäiriöt (esimerkiksi levoton uni tai vilkeunen aikaiset liikehäiriöt), uupumus, kivuliaat lihasjännitykset, ummetus, verenpaineen vaihtelut, hikoilun säätelyn häiriöt, hajuaistin heikentyminen sekä muutokset mielialassa ja muistissa.

Oireiden kirjo on laaja, eivätkä kaikki oireet esiinny kaikilla. Kahden saman diagnoosin saaneen elämä voi näyttää varsin erilaiselta, vaikka sairauden nimi on sama.

Mistä sairaudessa on kyse?

Sairauden taustalla on aivojen dopamiinia tuottavien hermosolujen vähittäinen tuhoutuminen erityisesti mustatumakkeessa (substantia nigra). Dopamiini on välittäjäaine, jolla on tärkeä rooli liikkeiden säätelyssä. Kun dopamiinia on vähemmän, liikkeet hidastuvat ja jäykistyvät, ja liikkeiden hienosäätö häiriintyy.

Tarkkaa syytä tähän solukatoon ei tunneta. Taudin taustalla ajatellaan olevan monen tekijän yhteisvaikutus: perinnöllinen alttius ja erilaiset ympäristötekijät voivat molemmat vaikuttaa riskiin, mutta useimmiten yhtä selkeää selitystä ei löydy.

Hoito, kuntoutus ja arki

Parkinsonin tautiin ei tunneta parantavaa hoitoa, mutta oireita voidaan lievittää ja toimintakykyä tukea monin keinoin. Lääkitys on keskeinen osa hoitoa, ja sen avulla pyritään korvaamaan puuttuva dopamiini tai vaikuttamaan sen toimintaan aivoissa. Lääkitystä sovitetaan yksilöllisesti, ja sitä tarkistetaan taudin edetessä.

Lääkityksen ohella tärkeässä roolissa ovat liikunta, fysioterapia, toimintaterapia, puheterapia ja muu kuntoutus. Ne auttavat ylläpitämään lihasvoimaa, tasapainoa, liikeratoja, puhetta ja arjen sujuvuutta. Joissakin tilanteissa voidaan harkita myös syväaivostimulaatiohoitoa, jossa aivoihin asetettujen elektrodien avulla pyritään tasoittamaan liikuntaoireita, jos lääkitys ei enää riitä.

Kenelle tauti tulee ja miten se todetaan?

Parkinsonin tauti todetaan useimmiten 50–70 vuoden iässä, mutta tautia voi esiintyä myös tätä nuoremmilla. Suomessa arvioidaan olevan arviolta noin 16 000 ihmistä, joilla on Parkinsonin tauti.

Diagnoosi perustuu oirekuvaan ja neurologin tutkimukseen. Tarvittaessa apuna voidaan käyttää kuvantamistutkimuksia ja muita lisätutkimuksia, mutta varsinaista yksittäistä “Parkinson-koetta” ei ole. Diagnoosin jälkeen hoitoa ja seurantaa jatketaan yleensä neurologian erikoissairaanhoidossa ja perusterveydenhuollossa.

Tieto ja tuki helpottavat arkea

Sairaus vaikuttaa sairastuneen lisäksi myös läheisiin. Siksi tiedolla, tuella ja vertaisten tapaamisella on suuri merkitys. Luotettavaa tietoa Parkinsonin taudista ja sen hoidosta tarjoavat esimerkiksi Liikehäiriösairauksien liitto, Terveyskylän Parkinson-talo, neurologiset poliklinikat sekä paikalliset Parkinson-yhdistykset.

Paikallisyhdistykset järjestävät vertaistukiryhmiä, luentoja, liikuntaa ja muuta toimintaa, joissa voi saada käytännön vinkkejä arkeen ja ennen kaikkea kokea, ettei ole tilanteensa kanssa yksin.